Täällä sitä spedeillään kyrpä otsassa duuniyötä eteenpäin. Aika iisiä, mut pientä pilkinnänpoikasta on havaittavissa.

Huomenna pitäis ilmeisesti duunailla jotain sen yhden mimmin kanssa, jonka bongasin viime viikolla kuppilasta. Jaap. Hauska mimmi, hyvää seuraa jne, mut ei ehkä tarpeeksi hyvännäkönen. Mitenköhän se onnistuu aina menemään niin, että jos on kaunis, niin sitten on helvetin tylsä/tyhmä, ja sitten taas jos on samalla aaltopituudella ja synkkaa jutut niin täysin, että tuntuu jo ekasta lauseesta kun olis tuntenu vuosia, niin kyseinen neitonen ei ole naama- tai kroppakertoimeltaan sitä luokkaa että sitä olisi nautinto katsella pidempäänkin? Aika perseestä. Ja pinnallisuudesta puhuvat voi haistaa hatullisen neekerinpaskaa, koska faktahan on että toisen ulkonäön pitää miellyttää jos meinataan jotain pidempää rakentaa.

Mutta niin, mä tässä vähän painiskelen sen kanssa pitäiskö vaan skipata se mimmi nyt ja saman tien, kun kerran jo tiedän ettei homma skulaa pidemmän päälle, vai käydä nyt huomenna vielä hengailmassa sen kanssa. Huitasta muutama nestemäinen ohraleipä ja naurattaa sitä urpoilla jutuilla, nussia pari kertaa baarin jälkeen ja kerran aamulla, sitten takki niskaan ja darrahedarissa liukastelemaan 9 asteen pakkaseen. Vitun siistiä joo.

No toinen vaihtoehto? Baariin frendien kanssa. Alkuillasta on tottakai aina paras meno. Muutama tuoppi jossain kulmajuottolassa, puhutaan taas pilluista ja musiikista tms. Sitten väliin parit shotit, ja katsellaan sopiva rafla mihin suunnataan. Sekin on aina joku saatanan kompromissi, kun jollain on aina jotain jonkun ehdottamaa mestaa vastaan, ja sillä on taas jotain jonkun toisen ehdottamaa mestaa vastaan. No joo. Sitten sisälle klubiin, muutamat terästeet ja kohti tanssilattian keskiötä, tuota lihan ilojen esikarsintaa - jossa ihmiset punnitsevat arvonsa naamamarkkinoilla. Sieltä taas se illan medium-pillu, ei huono, mutta harvemmin erityisen hyväkään. Kotiin kairaamaan, vaikka molemmilla on sen luokan kokovartalopuudutus, että kun siihen lisää vielä sen spärdärin, niin kiihottavuusaste lähentelee Olli Rehnin euroopanlaajenemisluennon luokkaa.

Niinpä niin. Alkaa vähän kyllästyttää. Tai ei vähän vaan aika helvetisti. Uusi lauantai, uusi pillu, vanha kuvio. Mä tarvitsen tyttöystävän.

Mietin tässä naisten fanituskulttuuria. Noin niinkun yleisesti ottaen todella harva äijä harrastaa naispuolisten julkkisten ihailua, tai vastaavaa hehkutusfanittelua. Nyt en siis puhu mistään 13v teinitytöistä ja Johnny Depp -julisteista, vaan ihan täysikäisistä yli parikymppisistä naisista. Joillekin se on se rokkibändin supersöpö laulaja, ja joillekin taas uusimman hollywood-leffan komeapoika. Viimeisin villitys taitaa olla tämä Prison Break. Tai vaikka Jone Nikula, kun se on niin "asenne". Mutta mikä saa aikuiset naisetkin taipumaan siihen helvetin imelään "se on niiiiiiiiin ihana" -lässytykseen, ja sitten löytyy kuvat tietokoneen ja kännykän taustakuvina?

Hyvänä esimerkkinä käy ihan vaikka leffan katsomiseen riittävät perusteet: "noku se Brad Pitt on siinä". Mä en tiedä yhtäkään miestä joka tuhlaisi aikaansa / rahaansa leffaan sillä perusteella että siinä on se isotissinen silikonihuuli-jolie tms. (pornohan on tietenkin asia erikseen). No okei, joskus tätä nimenomaista eroa naisten ja miesten välillä perustellaan kulttuurilla. Että meidän kulttuurissa naisille sallitaan fanittaminen, kun taas miehillä se olisi jotenkin hintahtavaa tms. Täyttä paskaa. Naiset on jo niin objektisoitu nykylänsikulttuurissa, ettei siinä paljon jonkun miehen naisfanittelut paina.

Bändärikulttuuri liittyy tähän samaan ilmiöön. Kaikkihan tietää että rokkistarbat nussii satoja naisia, ja pillua puskee ovista ja ikkunoista niin kauan kun olet kuuluisa. Mutta entäs naisstarat? Ei niillä ole miesbändäreitä? Miesfaneja joo, muttei bändäreitä. Tämän olen saanut todeta muutamien kuuluisien naisbändien haastatteluista. Ja jos niillä onkin näitä tavoittelevia miehiä: niillä on niitä jokatapauksessa koska ne on hyvännäköisiä naisia - ei siksi että kyseiset naiset sattuvat laulamaan tunnetussa bändissä. Naisilla tämä bändäriys ei tee eroa ulkonäönkään suhteen, esimerkkinä Motörheadin Lemmy.

Tää olis mielenkiintoinen tutkimuskohde.

Siirsin sitten blogin tänne omaksi ilokseni, kun noita ulkomaiden blogeja alkaa henkinen kuppa syödä. Mitä helvettiä se tarkoittaakin.

Muistelin tässä viime viikonloppua, ja sitä infernaalista humalluksen ja muun sekavuustilan määrää. Oli se olevinaan taas niin luonnottoman hauskaa. Kai mä alan alkoholisoitua, en tiedä. Tai sitten mä olen tuurijuoppo. Putki jää helposti päälle, vaikka hauskaa ei tunnu edes olevan ekan illan jälkeen. Mutta uloshan se on mentävä kun rahaa riittää, ja pillua on taas muka saatava. Eiköhän se sama ole edessä taas ens lauantaina, vaikka pitäis kai jonkinmuotoiset treffit olla tiedossa.